SDP:n Aki Lindén: Ministeri Rydmanin puheissa ja hallituksen teoissa ristiriita sote-rahoituksessa
Tuore sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman oli tänään Ykkösaamussa haastateltavana. Ministeri vältti selvästi voimakkaita kannanottoja ja toisti pääosin jo aikaisemmin esitettyjä linjauksia. Hän totesi muun muassa, että julkinen sektori on ensisijainen sosiaali- ja terveyspalveluissa ja yksityinen sektori täydentävä sekä että hyvinvointialueiden rahoituslaki vaatii korjauksia.
– Näistä kannanotoista olen luonnollisesti samaa mieltä. Hallituksen käytännön ratkaisuissa edellä mainitut linjaukset eivät kuitenkaan ole näkyneet, sanoo kansanedustaja Aki Lindén.
Rydman on useasti toistanut, että hyvinvointialueille on annettu peräti neljä miljardia euroa lisää rahoitusta vuosien 2023–2026 aikana. Lindénin mukaan väite perustuu kahteen rahoituslaissa jo edellisellä eduskuntakaudella säädettyyn asiaan: hyvinvointialueiden alijäämät korvataan ja kustannustason muutokset huomioidaan rahoituksessa.
– Mainitusta neljästä miljardista 2,5 miljardia euroa on vuosien 2023 ja 2024 alijäämien korjausta. Loput noin 1,5 miljardia euroa johtuvat pääosin kustannustason muutoksista, kuten palkkojen, tarvikkeiden, ostopalvelujen ja kiinteistökulujen noususta, Lindén toteaa.
Samalla hallitus on kuitenkin leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta 650 miljoonalla eurolla ja valmistellut lakiesityksen vielä 390 miljoonan euron lisäleikkauksista.
Ministeri Rydman nosti haastattelussa esille myös priorisointikeskustelun sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lindénin mukaan keskustelu ei ole uusi.
– Jo 1990-luvulla priorisointia käsiteltiin laajasti sekä Suomessa että kansainvälisesti. Julkinen valta priorisoi jo nyt asettamalla palveluja ja niiden rahoitusta tärkeysjärjestykseen. Tätä tehdään valtion budjetissa ja lainsäädännössä, Kelan ratkaisuissa sekä hyvinvointialueiden päätöksenteossa, Lindén sanoo.
Hänen mukaansa hoidon ja hoivan ammattilaiset toimivat jo nykyisin lakien ja ammattietiikan mukaisesti käytettävissä olevien resurssien puitteissa.
– Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että hallitus on useilla ratkaisuillaan asettanut ensisijaiseksi vähemmän vaikuttavaa tai vähemmän kustannustehokasta hoitoa ohjaamalla rahoitusta yksityiselle sektorille ja leikkaamalla julkista rahoitusta esimerkiksi hoitotakuusta. Keskustelua priorisoinnista on silti syytä jatkaa, Lindén toteaa.
Ajankohtaisessa kiistassa vanhustenhuollossa käytettävästä teknologiasta ei Lindénin mukaan ole kyse siitä, kannatetaanko teknologian hyödyntämistä vai ei.
– Luonnollisesti teknologiaa tulee hyödyntää. Se ei kuitenkaan voi olla peruste vanhustenhuollon rahoituksen välittömälle leikkaamiselle, kuten hallitus nyt esittää, Lindén sanoo.
Toinen kiistan aihe liittyy hänen mukaansa valmisteltujen lakipykälien epäselvyyteen ja heikkoon tasoon esimerkiksi muistisairaiden valvontaan käytettävän teknologian osalta.
– Oikeusoppineiden mukaan tästä pitäisi säätää tarkemmin, jotta perusoikeudet toteutuisivat. Juuri tästä oli kyse eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 13.3.2026 käydyssä äänestyksessä, jossa hallituspuolueet ajoivat tiettävästi ministeri Rydmanin vaatimuksesta läpi päätöksen, että asiaa ei enää selvitetä perustuslakivaliokunnassa, Lindén sanoo.
Lindén pitää myös huolestuttavana ministeri Rydmanin linjausta jatkaa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksen leikkauksia.
– Tiedossa on, että tämä niin sanottu kolmas sektori tuottaa palveluja, neuvontaa ja tukea edullisesti ja läheisessä vuorovaikutuksessa potilaiden ja kansalaisten kanssa. Järjestöjen toiminnassa korostuvat myös demokraattiset arvot ja kansalaisten osallistuminen. On syytä kysyä, miksi hallitus haluaa heikentää tätä toimintaa, Lindén sanoo.
